Kello on noin 1 p.m. ja me 2 teemme tavanomaista metsälenkkiä. Toisilla on Lunch-Time menossa, meillä juuri aamukahvit takanapäin. Hyvä lenkkeilyaika, Keski-Europan Siesta, ei ole vastaantulijoita. Laika-tyttö on nimittäin merkannut maat ja mannut omaksi alueekseen tai ainakin omaksi hallinta-alueeksi, joten jos kaverikunnan liikkujia sattuu alueelle on oltava varuillaan. Koska tyttö on vasta 3.nella luokalla kansakoulua voi tapahtua, että minä lennän metsikköön, kun niin kiireellä on tulijat jahdattava.

Ohitimme juuri peurojen polun; joskus niitä näkee laukkaavan hypellen syvemmälle metsään häiritsijöiden saapuessa. Villisiat kuopivat ruohikkotasanteiden maan myllerrykseksi. Iso pöllö tai joku haukkalintu on yöpynyt kuvan puun latvaoksikossa ja merkannut penkin suurella leimalla. Muut leimat puun rungolla ovat mustavaristen jättämiä raakkukirjoituksia. Metsä on täynnä runoja ja novelleja, myös tärkeitä documentteja sieltä Laika-tytölle tutkittavaksi ja kommentoitavaksi riittää. Kuljemme todellisuuden satujen ihmemaata.