Kulkija

 

Täyteläinen pehmeä lämpö

säteilee maaemosta

se on kesän aikana kerännyt

itseensä auringon voiman

nyt se huokuu ulos

samettista paksua lämpöä

mikä hyväilee kulkijan kasvoja

 

On pimeä koska aurinko

on antanut tilaa kuulle

ne vuorottelevat näyttäytymisellään

kuten kaikki luonnon tapahtumat

vain ihminen ei tätä opi

ei sen älykkäistä oppikursseista huolimatta

sen älykkyys on toista maata

(kulkija vaikenee)

 

Tuli palaa nuotiossa

keltapunainen liekki leikkii leikkiään

sininen sävy mustan hiilloksen päällä

tämä on tulen sateenkaari

värien loistoa persoonallisuudessaan

 

Värit elävät ne kertovat tarinoita

ken niitä lukea osaa

kuinka monta vihreää on olemassa

kuinka monta sinistä

jokainen vivahde eroaa toisista

ei ole kahta samanlaista luonnossa

ei kahta samaa kulkijaa

 

The nature is unique

mahtavin päällä maan

yli kaiken muun – DIOS

yksi ja sama moninaisuudessaan

näkyvä läpinäkyvyydessään

kosketeltava ulottumattomuudellaan

 

Peilityyni järvi

kuun tie sen pinnalla

koivun oksan soitto

lehtien laulu

luonnon sinphonia

 

Olen outo asukas

erilainen – toisenlainen

 

Kulkija Hevossaaressa elokuu ´06