Tervehdys Erakkosaarelta. Otimme ensimmäisten muuttolintujen kyydin ja saavuimme talvikylmään tupaan. Kylmyys ei haitannut, olemme sisukkaita, mutta päivä meni lämmittäessä, että sain lumen sulamaan piipulta. Ikkunat auki talvipakkaseen ja tulta uuniin. Se ei kai ole jokamiehen elämäntyyliä, kun ei nappia painamalla toimi. Katolle en uskalla mennä. Sää oli mitä loistavin, ihana tämä kevättalvi. Olen aina rakastanut sitä. Lapsena tein Hesassa pieniä puroja valkoisen lumen sulamisaikana. Lumi oli  todella valkoista. Muistan kuinka illalla maa muuttui rapeaksi, kun routarouva astui esiin, ja kuinka kuulas ja raikas ilma teki hyvää. Tätä voin taas nauttia, kylläkin nykymuodossa, mutta minulla elää se realiteetti, tässä ja nyt ja rinnalla oma  interni leffatuotanto, mikä tekee elämästä värikkään. En silloin vuosikymmeniä sitten, kun aloitin hypnoosin tiennyt, mikä valtava vaikutus sillä tulee olemaan elämässäni.

Oli hauska katsella kuinka eläin sopeutuu tilanteisiin. Susi kulki jalat harallaan ja levitti tassut, että hanki sitä kestäisi. Eläimellä kaikki konstit ilman kursseja. Meiltä ihmisiltä tämä liika oppiminen ja etenkin ulkoa lukeminen on vienyt niin paljon rikasta aineistoa meneessään tai tullessaan.

Muistoja ovat myös nuo Marikan mainitsemat Osuuskaupan rappuset. Niitä kuljin kesäloman aikana, kun Osuuskaupasta haettiin potkaa rokan tekoon. Marika astui sitten jalanjälkiini, piti niitä vireänä ja Anja sinetöi meidän jäljet ennen rakennusksen purkua. Miksi sekin rakennus piti purkaa; on se minulle suuri arvoitus. On vaikea ymmärtää näitä vanhojen rakennusten purkutoimia ja uusien rumien lättäkattotalojen rakentamista. Eräs työvälityksen henkilö sanoi kerran, että töitä pitää saada miehille, jos ei tie- niin rakennushommia. On siinäkin kriteeri jos asiat noin ovat. Raamatun kohtia siteerataan siellä sun täällä, mutta kunnioitus sukupolvien töihin puuttuu. Sana ja teko ovat kaksi eri asia.

Lapsena oli hauska tulla maaseudulle Ukko-Pekka veturin kyydissä. Katsella sen valkoisen savun tupruntaa ikkunasta ja kuulla sen pillin vihellys ja junan jarrujen luihin asti menevä vihlova metallinen ääni, minkä vielä tänäänkin voin tuntea. Muistoista tulee toiveita ja toiveet muuttuvat muistoiksi. N.s. Alzheimerissa muistojen, toiveiden ja realiteetin rajat hälvenevät; ei ihme tässä sekasorron nykytouhussa.

Marika mietiskeli, että kirjoittaako liian pitkiä juttuja; ei ainakaan minulle. Luen mielelläni toisten tarinoita. Ennen kuuntelin innolla ihmisten elämäkertoja ja "elin niitä" joten siitä sitä kirjavuutta on tullut omaan elämään. Jos ei elä toisen kerronnassa, ei voi häntä myös ymmärtää. Ymmärtäminen on yksi vaikeimmista asioista, mitä eteemme tuodaan, seitsemännen tason juttu. Nykyisin olen hieman sulkenut ovet. Raotan silloin tällöin jollekin. Kaikki aikanaan.

Ja "parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niin ainakin sanonta kuuluu. Otin otteen kirjoitusryhmälleni huhtikuun ensimmäisinä päivinä laittamasta tervehdyksestä nyt tähän blogiin. Tanssin etanaorkesterin sävelten soidessa, joten kuukauden viiveellä ei näytä olevan suurta merkitystä.

Nuo Osuuskaupan rappuset ovat jännä juttu. Kolme toisilleen täysin tuntematonta on kulkenut niitä ylös ja alas, vain aika oli siinä välissä. Nyt aika heitti kaikki kolme yhteen ryhmään  - sellaisia ovat elämän polut.